Tottisviikonlopun antimet

Etteipä olisi päivitys taas jäänyt. Hitaasti ja varmasti ollaan kuitenkin menty eteenpäin. 7.3-8.3.15 oltiin Riikan tottisviikonlopussa. Oli mukava tajuta taas, että ollaan me vaan vuodessa menty eteenpäin. Kehuja tulikin sekä koiralle että ohjaajalle. Eli hyvä me. Piti ihan kurkistaa mitkä viime vuoden pointit olivat; koiran hallinta ja seuraaminen.

Tämän vuoden teemat olivat sitten nouto ja seuraaminen häiriössä. Seuraamisessa ei ollut mitään ihmeellisempää. Pitää olla tarkempi siitä, ettei W vilkuile ympäriinsä vaikka ihmiset ovatkin kovin ihania. Oikealle käännöksistä taas voisi palkata jo puolikkaan käännöksen aikana, tuossa kun koira tulee aivan liian hitaasti perässä. Henkilöryhmään mentäessä minun pitää yrittää lukea koiraa. Jos W on yli-innokas on hyvä aloittaa vasemmalle kaartumisista jolloin se joutuu taas keskittymään. Oikealle kääntyessä taas voi hakea vähän vauhtia. Pieniä asioita joilla on kuitenkin iso merkitys kokonaisuuteen.

Noudon palautuksissa Winna jää helposti väärään kohtaan ja myös ryhtyy heiluttamaan päätään. Ensimmäiseen vaivaan otetaan kuuriksi ihan loppuasennon treenaamista. Tajusin itsekin treenatessa että ei koiralla ole oikeasti hajuakaan siitä mihin haluan sen tulevan ilman että avitan sitä yhtään. Pään heiluttamisesta taas päästiin eroon jo viikonlopun aikana, kun tiputan namin suusta enkä anna kädestä. Eli kunhan saan tuon paikan opetettua kunnolla niin eiköhän tuo noutokin taas mene eteenpäin.

Tämän vuoden ensimmäinen metsäjälkikin tuli talsittua viikonloppuna. Winna tykkäsi hommasta aivan yhtä paljon kuin ennen talveakin. Pitää yrittää vain pidentää noita jälkiä aika runsaasti niin ei raukalla heti loppuisi jälki kesken. Tosin positiivinen mieli kyllä jäi. Häntä heilui aivan vimmatusti, mutta nenä pysyi tiukasti maassa ja kulmatkin osasi poimia. Yhdessä kohdassa Winna lähti kiertämään kantoa väärältä puolelta, mutta tajusi kyllä nopeasti että väärä suunta eikä yhtään epäilyttänyt palata oikealle reitille.

Siinäpäs viikonloppu lyhykyisyydessään. Tällä viikolla onkin meillä taipparikurssin ensimmäinen kokoontuminen. Pitää yrittää noista kokoontumisista kirjoitella myös jonkinlaista muistilistaa itselleen.

Reeniä reeniä

Kylläpä on blogin päivitys jäänyt. Onneksi koiran kanssa sen sijaan ollaan oltu aktiivisempia. Mutta siltä rintamalta ei kyllä ole mitään ihmeellisempää. Ihan käsittämätöntä miten kauan kestää että Winnan kanssa saadaan joku tietty liike sujuvaksi. Varsinaiseen tajuamiseen ei tarvita kuin muutama hassu toisto, mutta sen jälkeen alkaakin aina kivinen taival. Mutta josko sitä ensi syksyksi uskaltaisi lähteä BHta tavoittelemaan..

Taipparijutuissakin ollaan päästy ihan oikeisiin treeneihin eikä tarvitse enää itse vain kehitellä. Vinkkiä on tullut muunmuassa käskytykseen, koiran hallintaan ja pillin käyttöön. Reeniä reeniä.

Winna kävi myös lonkka- ja kyynärkuvissa joista tuli lopputulemana 0/0 kyynäreet ja A/A lonkat. Hyvillä mielin voidaan täten jatkaa harrastamista. Myös selkä kuvattiin epävirallisena eikä sielläkään näkynyt muutoksia. Jossain vaiheessa on sitten tarkoitus peilauttaa vielä silmätkin, mutta odotellaanhan että ikää ensin tulee.

Vuosi mittarissa

Winna täyttää ensi viikolla vuoden. Jotenkin tuntuu että eihän siitä ollut kuin hetki kun Winna oli vielä pienen pieni pallero. Tosin minulle Winna varmaan tulee olemaan ikuisesti pikku koira, kun vertailun kohteena on lansu-uros. Mutta sen enempiä sepittämättä ajattelin kasata kuvia, joista näkee palleron kasvua tähän päivään.

Ikää hitusen päälle 7 viikkoa

8 viikon kuvaukset. Huomatkaa pieni kultainennoutaja ja ihana musta nenä

Ikää 4 kuukautta

5 kuukauden iässä

6 kuukauden posetuskuvat

8 kuukautta

11 kuukautta

Ja lopulta tältä koira näyttää vuoden ikäisenä. 

Kevään tekemisiä

Winnan kanssa ollaan päästy taas yhteisen tekemisen makuun. Seuraamisen kanssa mennään eteenpäin hitaasti mutta varmasti.  Samoin ollaan harjoiteltu paljon asentojen vaihtoja. Nyt on otettu uutena juttuna takapuolen siirto myös sivusuunnassa ja yllättäen nopeasti koira on saanut idean päästä kiinni. Ollaan päästy vihdoin yli vaiheesta, jossa tuntui että kaikki vaan tahmaa paikallaan eikä koiraankaan saa minkäänlaista kontaktia. Nyt Winna on hiukan tasoittunut eikä sillä ole enää samanlaista tarvetta tehdä välttämättä kaikkea nyt heti paikalla. Joko siitä johtuen tai edellä mainitun kehityksen taustalla on Wlle kehittynyt myös hiukan enemmän korvaa. Winna keskittyy paljon paremmin minun sanomisiini ja pysyy muutenkin paremmin hallinnassa. Kuitenkaan minun onnekseni koira ei ole jäänyt myöskään lahnaamaan, vaan on useimmiten innolla tekemässä porukassa asioita.

Sekä linnun että damin suussa pitäminen on kehittynyt hurjasti,  tosin työtä on vielä paljon tuollakin saralla. Nyt kun olen majoittunut ainakin joksikin aikaa aivan metsikön viereen, olen käyttänyt ahkerasti hyväksi tilaisuutta ja Winnakin pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan miltä tuntuu oikeasti noutaa lintua. Ja voi pojat, kylläpäs se on kivaa. Olen sekä itse viskonut lintua koiran vierestä metsikköön, sekä saanut apurin linnun heittämiseen. Varsinkin jälkimmäinen pitemmän matkan haku on Winnasta aivan superihanaa ollut tähän asti. Jo heti ensimmäisessä harjoituksessa Winna eteni metsään rivakasti ja aloitti linnun etsimisen ilman että sitä metsässä töpöttävää apuria olisi pitänyt sen kauemmin ihmetellä. Linnun löytäessään Winnalla myöskin oli aivan oikea palautussuunta. Voin tunnustaa, että sitä menoa katsellessa ei harmittanut yhtään kaikki ne inhottavat kanto-oteharjoittelut. Niitä harjoitteluja jatketaan, mutta nyt varmasti pyrin tekemään mahdollisimman paljon harjoituksia metsässä.

Tälle keväälle ollaan myös kokeiltu tehdä jälkeä. Jälkeä Winna on tehnyt kohtuullisen kamalasti. Se oli todella huolimaton ja vetämätön. Joku into siinä vielä oli, mutta täytyy kokeilla sytytellä varovasti. Kokeiltiin myös metsäjälkeä, joka voisi olla Winnalle mieluisempi laji. Siinä Winna oli taas hiukankin eteenpäin menevä, mutta pysyi kuitenkin ihmeen hyvin kartalla. Winnan jäljestämisestä tuli myös sellaista kommenttia, että se on vaikea ohjattava. Mikä oli tietyllä tavalla ihan mukava kuulla, koska minulla on ollut vaikeuksia tuossa jäljen ohjaamisessa. Tulevaisuudessa on varmaankin suunnitelmissa että siirretään pääpaino metsäjäljelle, mutta pidetään peltojälki mukana että voin paremmin opetella ohjastamaan koiraa ja Winna voi opetella olemaan tarkemmin. Mutta koska metsässä rämpiminen on selkeästi tuosta koirasta kivempaa, ei ole tarkoitus tappaa jäljestysintoa vetämällä liian nopeasti ja liian pitkiä tarkkoja peltojälkiä.

Kaiken kaikkiaan ollaan Winnan kanssa taas päästy tekemään monipuolisesti kaikenlaista ja koettu suuria onnistumisia pienempien hidasteiden rinnalla. Joten eiköhän tämä tästä kun tavoitteet on saatu ohjaajan pään sisällä oikeisiin mittasuhteisiin. Tässä kuussahan tuleekin jo Winnallekin vuosi täyteen. Pitää yrittää saada jonkinlaisia sivukuvia taas aikaiseksi. Yllä oleva kuva on huhtikuun lopusta.

Kuulumisia

Winnan kanssa ollaan menty sekä eteen- että taaksepäin. Jonkinlaista esiteini-ikää on havaittavissa, sillä yhtenä päivänä W vain päätti että häntä ei kiinnosta ohjaajan kanssa tehdä ulkona oikeastaan yhtään mitään. Samoja itsenäisyyden elkeitä oli havaittavissa jo pentuna kun Winna muutaman viikon jälkeen asettui taloksi. Maailman tutkimiseen ei mitään ohjaajan höpötyksiä tarvita! Valitettavasti minä en ole asiasta ihan samaa mieltä, joten nyt ollaan palattu tottistelussa roimasti taaksepäin ja keskitytty siihen, että yhdessä tekeminen on ihanaa ja innostavaa, ja vastaavasti epämääräinen haahuilu on kiellettyä. Haahuilun kanssa samaan kategoriaan kuuluu myös korvattomuus, eli kun ohjaaja pyytää jotakin niin sitä totellaan. Yksi voittamattoman pikkukoiran supervoimista kun on, että 'tänne'-käskyä voi totella silloin kun huvittaa. Sopivasti täällä maalla voi koira olla vain pitkässä narussa, jolloin minun tehtäväkseni jää sitten osoittaa niitä suuria tunteita niin hyvässä kuin pahassa. Tämä uhmakausi on saattanut ohjaajan epätoivon partaalle, mutta vielä elän toivossa että tämä on vain yksi este matkalla toimivaksi koirakoksi.

Sitten iloisempiin asioihin. Viikonloppuna olin SPL Ylä-Savon järjestämässä tottiskoulutuksessa Riikka Veikkasen opissa. Peräkärryn boksissa oman vuoronsa odottamisen jälkeen kuoriutui Winnasta taas sellainen iloinen ja energinen koira josta tykkään. Tekemisen meininkiä tietysti oli vähän jokaiseen suuntaan ja intoa riitti, mutta osansa siitä sai myös ohjaaja ja minusta on miellyttävämpi ohjata valmista dynamiittipötköä kun yrittää potkia kuolleeseen hevoseen vauhtia. Saatiin paljon ohjeita, miten energiaa saadaan hallittua vähän parempaan käyttöön ja koira keskittymään paremmin ohjaajaan. Myös seuraamisen kehittämiseen saatiin vinkkejä. Kaiken kaikkiaan oli todella mielenkiintoinen viikonloppu ja oli mukava kuulla, miten joku näki meidän toiminnassakin potentiaalia. Itselleni uskoa koko koirankoulutukseen toi  vauhti Vinkun kanssa yhdessä tekeminen. Enää pitäisi saada tuo vauhti taas esille ihan normaalissa arjessakin että päästäisiin oikeasti tekemään jotakin.

Talvikuva

Winna 19.1.2014. Ikää 8 kuukautta

Hakuja ja muuta mukavaa

Tämä on nyt viikon jäljessä ja roikkunut bloggerin tekstiluonnoksissa. Ollaan Winnan kanssa muutaman kerran tehty hakutreenejä vähän sillä varjolla kun olen muille koirille ollut piilosilla. Tänään oli vuorossa jälleen yhdet tuollaiset treenit. Täälläpäin tuuli todella kovaa ja sitä tuulta päädyttiin hyväksikäyttämään. W etsii lähes yksinomaan katseella ja jos se ei heti näe mitä pitäisi löytää iskee hirveä epävarmuus. Tällä kertaa piiloutuja meni kuitenkin tuulen alapuolelle, jolloin ehkä W tajuaisi että ihmisen hajun voisi ottaa ilmasta nenällä ja suunnistaa sen avulla. Winna tekikin ihan hyviä suorituksia. Se lähti todella innokkaasti etsimään piiloutujaa ja löysikin kohteen melko rivakasti. Koska tuuli oli tällä kertaa koiran puolella, ei piiloutuja sen pahemmin huhuillut koiraa. Hausta tuskin koskaan tulee meidän päälajia ellei W koe jotakin suurta valaistusta asiaa kohtaan. Kuitenkin se on ihan mukavaa vaihtelua kaikkeen muuhun ja sopivaa metsässä rämpimistä. Ja jälleen yksi tapa vahvistaa sitä, että kun ohjaaja käskee menemään sokkona eteenpäin niin se kannattaa, sieltä löytyy varmasti jotain superia.

Sittenpä vähän tuoreempia päivityksiä. Olen ollut kipeänä joten hirveästi muuta ei olla tehty kuin ylläpitotottista. Enkä kyllä oikein ole edes varma mitä minun pitäisi seuraavaksi ryhtyä tekemään. Täytyy varmaan vain rohkeasti tarttua johonkin ja ryhtyä treenaamaan, tuskinpa se hukkaankaan menee. Täällä satoi lunta ihan maan valkoiseksi, ja alkujärkytyksen jälkeen W on kovasti tykästynyt tuohon mukavaan aineeseen. Winna ja lansupoika Dino taas ovat saavuttaneet ihan uuden ystävyyden tason kun ollaan kolmeen pekkaan oltu talonvahdissa. Tälläkin hetkellä makoilevat molemmat sängyssä vierekkäin, toinen järsimässä lelua ja toinen nukkumassa.